Iltasatuja

'Voi jos ihmiselle ihmistä vois verratakin suteen
ne elää sovussa kuin loimilangat kuteen'
- Freud, Marx, Engels & Jung, "Vanhabosnialainen kansantappamislaulu"

Johdantoa

Varoitin jo aiemmin, mutta et ilmeisesti kuunnellut. Olen kerännyt ja aion tulevaisuudessakin kerätä tänne muutamia minua erityisesti kuvottaneita tarinoita, joihin olen törmännyt milloin missäkin. Olen pohtinut asiaa useilta kanteilta, mutta en osaa päättää tulisiko ihmisten yleisesti ottaen olla tietoisia tällaisesta käsittääkseen maailmaa paremmin vai olisiko maailma parempi paikka, jos me vain kuvittelemme sen sellaiseksi.

Aluksi kuitenkin hieman selityksiä:

Mielestäni ihmiskunnan sairaat teot voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri luokkaan.

  1. Ne teot joihin törmäämme mediassa niin usein, että olemme jo turtuneet niihin täysin. Esimerkiksi sotien uhrit, tapot, murhat, torneihin asettuvat mielipuolet, rotuväkivalta, vankilaraiskaukset (joita muuten tapahtuu Yhdysvalloissa moninkertainen määrä naisten raiskauksiin verrattuna), jne. Tällaiset asiat eivät meitä juuri kiinnosta (ja ne usein ohitetaan), jos ne eivät satu aivan lähipiirissä
  2. Ne teot, joita kauhistellaan mediassa, mutta jotka aiheuttavat tunnetasolla lähinnä ärtymistä, suuttumista tai hämmästystä. Esimerkkejä: Kidutus, itsemurha- ja muut omituiset kultit, perheväkivalta, raiskaukset, ympärileikkaukset (erityisesti naisten), eläimiinsekaantuminen, kannibalismi, koulukiusaaminen, henkilökohtaiset ristiretket asioita vastaan tuntematta aihetta kunnolla. Myönnän, että ihmisten sietokyky vaihtelee ja osa näistä kuuluu monille joko edelliseen tai seuraavaan luokkaan. Huomautauttaisin myös, että monet tässä mainituista teoista eivät ole eettisesti pahempia kuin ensimmäisen luokan teot, mutta ne koetaan usein pahempina, todennäköisesti sen takia, että ensimmäisen luokan tekoihin törmäämme viihteessä jatkuvasti.
  3. Todella oksettavat teot. Alla on muutama kunnon esimerkki asiasta (eli tämän sivun varsinainen aihe). Tarinoista voidaan kuitenkin helposti todeta, että useimmiten niiden uhrina on lapsi. Ehkä juuri tämä ylittää minun henkilökohtaisen sietokykyni rajan. Nämä ovat tarinoita, joiden takia minä menetän yöuneni ja minä olen melko turtunut kaikenlaiseen paskaan. Nämä tarinat saavat minut häpeämään ihmiskuntaan kuulumistani. Kun sellaiset eläimet kuin käärmeet, krokotiilit ja hait sentään toteuttavat loogisia toimintamalleja, niin pelottavina kuin niitä pidetäänkin, niin ihmisille tuntuu olevan aivan liian helppoa jättää kaikki sellainen taakse ja tehdä jotain aivan sairasta.

Viimeinen varoitus: Alempaa löydät materiaalia, joita myöhemmin ehkä toivot jättäneesi väliin.















Onpas melodramaattista...







Olipa kerran...

...tyttölapsi, joka ei selvinnyt edes ensimmäisesti ikävuodestaan isänsä käsittelyssä. Lopullinen kuolema tuli, kun isä keksi raiskata 11 kuukautta vanhan tyttärensä. Tyttären jalat olivat pahasti tiellä, mutta neuvokas isä keksi taittaa ne taaksepäin niin, että ne murtuivat. Kun teon jälkeen tytär ei ei suostunut hiljenemään, vaan huusi edelleen, isä paiskasi lapsen vessaan sellaisella voimalla, että lapsi osui seinään saaden pahoja murtumia kasvoihinsa. Lapsi kuoli pian sisäiseen verenvuotoon.

...tyttölapsi, jonka vanhemmat luottivat mieluummin Jahveen kuin lääkäreihin. Vanhemmille lääkäreiden käyttäminen olisi ollut Jumalan luottamuksen pettämistä. Kun tytär sai kasvaimen kasvoihinsa, asialle ei tehty muuta kuin haettu apua rukoilemalla. Kasvaimen annettiin siis kasvaa kaikessa rauhassa ja pian se alkoikin jo peittää lapsen näkökenttää. Lapsen annettiin kulkea omillaan perheen asunnossa, siitä huolimatta, että lapsi ei nähnyt juuri eteensä ja törmäili jatkuvasti seiniin, joihin jäi usein verijälkiä kasvaimen heikon pintakudoksen repeytyessä. Hiljalleen kasvaimen paino alkoi vaikuttaa lapseen, joka ei juuri enää pystynyt liikkumaan. Kuolema oli ehdottomasti tässä tapauksessa helpotus. Vanhemmat selvisivät ilman rangaistusta, koska olivat vain seuranneet uskontonsa oppeja. Heidän nuorempi tyttärensä kuitenkin huostaanotettiin, johtuen lähes jalkapallon kokoisesta kasvaimesta hänen mahassaan. Tyttö kuoli leikkauspöydälle. Bonuksena pelottava ajatus: syöpä on harvinainen tauti nuorena. Vaikka lapsilla olisikin ollut siihen geneettinen taipumus, on erittäin epätodennäköistä, että se esiintyy kahdella alle kouluikäisellä, jos elinympäristössä ei ole jotain mikä sitä edistää ja silloinkin liikutaan vielä todella harvinaisissa tapauksissa. Ehkä tämä johtuu minun fundamentalismin vastaisesta inhostani, mutta jotenkin minusta tuntuu, että vanhemmat altistivat lapsensa jollekin.

No, eihän tuossa ole vasta kuin kaksi tarinaa, mutta jos kumpikaan niistä ei okseta, niin onnittelen, olet saavuttanut täydellisen turtumisen.