1. Välinäytös - Erichin tarina

Erich syntyi kylään, jonka paikallinen - kauan kirkosta eristyksissä ollut - saarnaaja piti ilonpitoa syntinä. Erich oli kuitenkin vilkas ja leikkimielinen. Jumalanpalvelusten saarnat käsittelivät huomattavan usein juuri leikkimielisyyden syntiä ja usein Erich sai kokea nahoissaan esimerkin siitä mitä synnintekijöille tehtiin. Jalkapuut ja ruoskat tulivat hänelle tutuiksi jo nuorena.

Mikään ei kuitenkaan lannistanut Erichiä. Hänen ilkikurinen hymynsä säilyi aina ruoskimistenkin läpi. Elämänilon rinnalle kehittyi kuitenkin vuosien varrella kostonhalu. Halu kostaa saarnaajalle ja kaikille tämän hännystelijöille, jotka olivat aina valmiita paljastamaan hänen syntinsä koko kylän väen edessä.

Koston ensimmäinen vaihe oli toteutettu, kun eräs tyttö, joka oli huomattavan kaunis (oli menettänyt vasta yhden hampaankin), mutta aivan liian halukas miellyttämään löytyi yllättäen hukkuneena pienestä purosta kylän lähellä. Useimmat epäilivät pahoja henkiä, toiset Erichiä ja joillekin ne olivat sama asia. Erich kuitenkin selvisi ilman seuraamuksia, kun mitään varsinaisia todisteita ei ollut ja saarnaaja ei saanut piiskattua hänestä tunnustusta edes kolmen päivän yrittämisen jälkeen. Puhuttiin inkvisition kutsumisesta, mutta kukaan ei tiennyt miten se yleensä edes onnistui, joten asia jäi lopulta ratkaisemattomaksi.

Erichistä kasvoi komea ja kookas mies. Hän yritti päästä paikallisen sepän oppipojaksi, mutta menneisyytensä takia hän ei kelvannut. Hän yritti päästä moneen taloon rengiksi, mutta silläkään saralla ei tärpännyt. Ainoaksi vaihtoehdoksi näytti jäävän kotiin jääminen ja vanhempien tilalla työskentely.

Tila oli kuitenkin sen verran pieni, ettei se pystynyt pitemmän päälle elättämään kolmea henkeä - Erichin kaikki kolme sisarusta olivat kuolleet salaperäiseen tautiin, jonka epäiltiin johtuvan nälästä - mutta Erichin isä jäi puun alle sitä kaataessaan. Hänen kallonsa murskaantui täysin. Tila jäi siis Erichin vastuulle.

Erich viljeli vuoden pari, mutta se ei miellyttänyt. Erich oli odottanut jotain enemmän elämältä ja hänen pahamaineinen hymynsäkin oli hiljalleen hyytymässä ja muuttumassa vaaralliseksi tuijotukseksi. Hän joutui melkein täysin eristyksiin kyläläisistä. Kukaan ei halunnut puhua hänen kanssaan ja saarnaaja yllytti kyläläiset silloin tällöin kiusaamaan häntä sylkemällä, huutelemalla ja kivittämällä.

Erich oli jo valmis mihin tahansa, kun hän tapasi vuosittaisilla markkinoilla erään kauppiaan. Tämä kauppias poikkesi muista siinä, että hän oli valmis myymään tavaraa osamaksulla. Monet kylän köyhemmät asukkaat tungeksivat hänen vankkuriensa luona ja kerjäsivät nähtäväkseen tavaroita, joita he kokivat tarvitsevansa.

Mies oli erittäin vakava ja otti jokaisen asiakkaan luokseen tasa-arvoisena. Erich ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Ainoa hymy, jonka Erich näki miehen kasvoilla oli osoitettu hänelle. Hymy ei ollut millään tavalla lämmin tai ystävällinen. Se oli vain osoitus jostain yhteisestä.

Kun markkinat olivat ohi seuraavana päivänä, Erich uskaltautui viimein lähestyä kauppiasta. Kauppias oli häneen koko ajan selin, mutta tiesi kuitenkin kuka oli tulossa. "Sinä et tarvitse maksusuunnitelmaa. Minulla on tässä vastaus kaikkiin ongelmiisi", hän ojensi Erichille kaksi upeata pistoolia (joista Erich ei tiennyt mitään, hän ei ollut edes nähnyt tai kuullut pistoolista aiemmin), "ja hinnan olet varmaan jo arvannutkin."

Erich vain nyökkäsi.

"Nimi alle", kauppias sanoi ja antoi hänelle paperin, joka sisälsi tekstiä. Kyläläiset jotka sattuivat seuraamaan tapahtumaa saattoivat huomata varjojen liikkuvan lähemmäs, kuin kiinnostuneena tapahtumasta. Jos kauppias ja Erich huomasivat, he eivät reagoineet mitenkään.

Jo ennen kuin Erich ehti allekirjoittaa (tai siis piirtää puumerkkinsä, lukutaidoton kun oli), hänen mieleensä tulvi uutta tietoa ja taitoa. Hän oli yhtä pistooliensa kanssa. Hän ampui kokeeksi oravaa, joka kiipeili läheisessä puussa. Meteli oli hirvittävä, mutta se sai hymyn jälleen palaamaan Erichin kasvoille. Orava lähes räjähti kappaleiksi.

"Tarvitsen hyvän miehen valvomaan sopimuksiani. Oletko sinä se mies? Maksan hyvin", kauppias kysyi.

"Mielelläni", vastasi Erich, "mutta juuri nyt minulla on muuta tekemistä."

Hän lähti kävelemään saarnaajan asumusta kohti ja ampui matkalla omaksi ilokseen muutaman kyläläisen. Loput juoksivat peloissaan kuka minnekin.

Kauppias hymyili mielessään ja veti uuden viivan vankkuriensa kankaan sisäreunalla olevaan listaan.