3. Välinäytös - Clemensin tarina

Clemensin vanhempien pieni majatalo sijaitsi erään vilkkaan kauppatien varrella. Siihen aikaan vilkas tarkoitti lähinnä kahta tai kolmea pientä karavaania viikossa, mutta sopivilla hinnoilla (jotka oikeutettiin hyvällä palvelulla ja maukkaalla ruualla) yritys menestyi hyvin.

Menestystä ei haitannut edes se, että satunnaiset yksinäiset matkailijat tuppasivat katoamaan selittämättömästi majatalossa oleskelunsa aikana. Katoamisista kerrottiin monenlaisia tarinoita, joita käytettiin matkalaisten pelotteluun myrskyisinä öinä. Paikalliset uskoivat kyseessä olevan jonkinlainen kirous, jonka he ohittivat olkiaan kohauttaen, sillä sehän ei tuntunut vaikuttavan heihin itseensä mitenkään. Ja kyllähän matkalaiset tiesivät minkälaisen riskin ottivat kun lähtivät vaeltelemaan ympäri vaarojen täyttämään maailmaa, joten oikeastaan se oli heidän oma vikansa.

Ainoastaan yksi mies tiesi varmasti, että kyseessä ei ollut kirous. Clemens oli suuri kokoinen ja pystyi helposti yksin kiskomaan sängystä yllätetyn uhrinsa läheiselle unohdetulle maakellarille. Kukaan muu ei tiennyt paikasta, joten Clemens sai aina toimia rauhassa.

Clemens piti kivusta, erityisesti jos muut kärsivät siitä. Hän oli harjoitellut vuosia yksinkertaisilla välineillään ja piti itseään jo erittäin hyvänä alallaan. Mitä hän varmasti olikin, moni inkvisition kiduttaja olisi halunnut oppia monia hänen temppujaan.

Hän ei juuri pitänyt tappamisesta, mutta niinkin huonosti kävi usein, että hänen uhrinsa kuolivat. Joskus oli jopa aikoja, jolloin hänellä ei ollut lelua ollenkaan, silloin hän tyytyi kissojen ja muiden löytämiensä eläinten kiduttamiseen. Erityisesti Clemens piti naisista ja heidän huudoistaan. Hän oli varmistanut, että hänen pieni luolansa oli äänitiivis, jotta hän voisi rauhassa syventyä kuuntelemaan naisen huudon sävyjä.

Clemens jatkoi siten vuosikausia, kunnes eräänä päivänä eräs kulkukauppias pysähtyi majataloon. Kauppias oli kulkenut tätä kautta usein aiemminkin, mutta aina ennen hän oli ollut yksin. Nyt hänellä oli kumppani, vaarallisen näköinen sotilas. Clemens oli monesti miettinyt kauppiaan kaappaamista, mutta ei ollut koskaan uskaltanut. Miehessä oli jotain salattua ja vaarallista, mitä Clemens ei täysin ymmärtänyt, vaikka olisikin niin toivonut.

Nyt kauppias lähestyi Clemensiä. "Tiedän mitä olet tehnyt", hän sanoi.

Clemensin sydän hyppäsi kurkkuun. Oliko tämä loppu? Vai onnistuisiko hän vielä pakenemaan?

Kauppiaan kasvoille kuitenkin ilmestyi hymy. "Tule mukaamme, niin saat nauttia muiden kivusta koko loppuelämäsi ja jos olet tarpeeksi hyvä, niin ehkä pitempäänkin."

Clemens näytti hämmentyneeltä. Hän vilkaisi vanhempiinsa, jotka tarkkailivat tilannetta kauempaa.

"Nimi vain alle", kauppias jatkoi ja ojensi paperia.

Clemens ei miettinyt pitkään, vaan antoi puumerkkinsä ja kävi hakemassa tavaransa.

Kauppias piti lupauksensa. Clemens eli siitä lähtien onnellisena elämänsä loppuun asti, mikä sattui tapahtumaan samassa luolassa kuin hänen ensimmäisten uhriensa kuolemat.