4. Välinäytös - Ephraimin tarina

Ephraim oli aina ollut suurikokoinen. Hän käytti kokoaan jo nuorena ympärillään olevien ihmisten ohjailemiseen. Täysi-ikäisenä hän piti koko kylää hallinnassaan pelkän pelon avulla.

Kylä oli sen verran eristyksissä, että oikeiden hallitsijoiden miehet eivät koskaan sattuneet paikalle lopettamaan hirmuhallintoa.

Ephraim teki kaiken toisin kuin kirkko opetti: hän piti haaremia, uhkapelasi, ei sallinut lepopäiviä ja niin edelleen. Kylä vaurastui, mutta kaikki vauraus päätyi Ephraimille. Hän alkoi käyttää omaisuuttaan erilaisten arveluttavien hankkeiden rahoittamiseen. Hän huomasi saavansa koronkiskonnasta vielä enemmän hupia kuin ihmisten pelottelusta. Oikeastaan ne molemmat yhdistyivät hyvin.

Ainoastaan yksi henkilö kylässä uskalsi vastustaa Ephraimia. Eräs noita (joka ei ollut vanha ja ruma, kuten noidat saduissa, vaan päinvastoin, kuka tahansa mies, joka ei pelännyt noitia, olisi halunnut naida hänet, tai häntä) yritti jatkuvasti saada kyläläisiä nousemaan vastarintaan. Ephraim antoi naisen elää, koska pelkäsi tätä.

Mutta Ephraimin itsevarmuus kasvoi päivä päivältä. Lopulta hän kyllästyi lopullisesti noitaan ja kävi raahaamassa tämän hiuksista naisen mökistä kylän aukiolle. Hän kutsui huutaen kaikki kyläläiset paikalle ja käski jokaisen miehen raiskaamaan noidan. Hän itse otti ensimmäisen vuoron.

Noita ei pystynyt vastustelemaan Ephraimin voimia, mutta hän ei ollut täysin avuton. Kun tusinan verran miehiä oli jo osallistunut hirmutekoon - osa mielellään, suurin osa ei - noita langetti Ephraimin päälle kirouksen: "Jokaisesta veritipasta jonka vuodatat, menetät kolme."

Ephraim nauroi aluksi, mutta päätti sitten kokeilla. Hän nappasi erään vieressä seisovan naisen kädestä ja puri tätä niin lujaa, että iho rikkoutui. Ja kuinka ollakaan, hänen omaankin käteensä ilmestyi puremajäljet ja paljon pahemmat. Ephraim katsoi kauhuissaan ympärilleen. Koko kylä näki, että hän ei pystyisi enää hallitsemaan rautaisella kouralla. Ephraim tiesi kuitenkin, että vuosia pelon alla eläneet ihmiset eivät pystyisi nopeisiin päätöksiin, joten hänellä olisi aikaa pakata ja poistua kaikessa hiljaisuudessa kaupungista.

Matkalla pois kaupungista taivas peittyi pilvistä ja alkoi sataa kaatamalla. Ephraim hakeutui suojaan suuren puun alle. Hetken siinä kuivateltuaan, hän huomasi ettei ollut yksin. Hän jähmettyi pelosta, kun huomasi, ettei toinen läsnäolija ollutkaan ihminen.

Se oli tummanpunainen iholtaan, lähes musta, ihminen ainoastaan muodoltaan. Sen iho oli täynnä suomuja ja kieli oli käärmeen. Sen kaljussa päässä ei ollut silmiä, eikä nenää tai hiuksia. "Olen tarkkaillut sinua Ephraim. Me tarvitsemme sinun kaltaisiasi. Minä annan sinulle voimia, joita et voisi koskaan uskoa omaavasi. Vastineeksi annat minulle pantiksi sielusi, jonka saat takaisin, kunhan olet kerännyt kolmetoista kertaa kolmetoista sielua."

Ephraimia sopimus ei juuri aluksi innostanut, mutta kun demoni selitti enemmän, se alkoi tuntua hyvältä ajatukselta ja hän teki kaupat (heti kun oli onnistunut laskemaan mitä oli 13*13, mutta hän sai väärän vastauksen, eli 26).

Ephraim huomasi pystyvänsä lukemaan mieliä. Ei täydellisesti, vaan ainoastaan syntejä ja paheita. Niitä virtasi hänen mieleensä ympäristöstä jatkuvasti. Kesti melko kauan ennen kuin Ephraim oppi hallitsemaan voimaansa edes niin paljon, että tiesi kuka ajattelin mitäkin (hän ei edes halunnut sulkea ajatuksia ulos, ne olivat hänestä sen verran mukavia). Myös hänen matemaattiset taitonsa karttuivat vuosien varrella.

Kyvyn avulla hänestä tuli rikas kauppias, mutta se ei ollut hänen pääasiallinen tavoitteensa: hän halusi lunastaa sielunsa. Tehtävässä auttoi toinen voima: kyky ostaa sieluja. Hän ei itse pystynyt antamaan vastineeksi voimia sieluista, mutta hänellä oli mahdollisuus antaa kaikenlaista maallista, kuten rahaa, vapauden, vapautuksen veloista ja niin edelleen.

Ephraimista tuli kuitenkin sen verran hyvä sielujen keräämisessä, että hän sai pian toimeksiantoja muilta demoneilta, joiden hyväksi hän teki myös sopimuksia. Niitä hän pystyi tukemaan kaikenlaisella mielenkiintoiselta, demonista riippuen.

Kirouksen takia hänen piti välttää väkivaltaa viimeiseen asti, mistä johtuen hän päätti kerätä ympärilleen joukon kaltaisiaan, joita hän pystyi pitämään aisoissa muuten kuin väkivalloin. Ryhmän kerääminen osoittautuikin harvinaisen kannattavaksi, sillä hän tarvitsi apulaisia velkojen keräämiseen. Hän käytti ryhmää myös kirouksensa langettajan tappamiseen. Myöhemmin ryhmä liittyi toiseen samanlaiseen ja he muodostivat yhdessä tykkiryhmän.

Kuollessaan Ephraim oli ehtinyt kerätä lähes neljäsataa sielua ja välittämään kolme tusinaa sopimusta. Rahaa ja lunastamattomia velkakirjoja hänellä oli usean sen aikaisen pankin verran.