5. Välinäytös

Osa 1 - Conradin tarina

Conradin isä oli saanut poikansa suhteillaan sepän oppiin. Ala olikin aina kiinnostanut Conradia ja hän antautui opinnoilleen täysin rinnoin. Hän seurasi mestarinsa työtä, minkä omilta töiltään ehti ja harjoitteli illalla ja yöllä roskametallien avulla.

Oli vain yksi ongelma: Conrad oli täysin kyvytön ammatissaan. Hän ei saanut aikaan edes mitään yksinkertaista. Suorat naulat olivat hänelle mahdottomuus ja kirveiden terät olivat aina liian hauraita ollakseen käyttökelpoisia.

Mestari oli kärsivällinen ja ystävällinen. Conrad oli ahkera ja teki kaiken mitä käskettiin, joten mestarilla ei olisi pitänytkään olla mitään valittamista. Ongelma olivat toiset oppipojat. He pitivät Conradia naurettavana pellenä, jota sai kohdella miten halusi.

Conrad yritti kestää, mutta lopulta tilanne sai hänet pakenemaan yön turvin. Hän oli kuullut läheisestä munkkiluostarista ja uskoi, että siellä hänenlaistaan ahkeraa poikaa arvostettaisiin.

Luostariin ei otettu sisään ketä vain, mutta muutaman päivän portin ulkopuolella odottelun jälkeen, normaalisti kylmät, munkit lämpesivät ajatukselle sen verran, että ottivat Conradin noviisiksi. Pian hän todistikin olevansa luottamuksen arvoinen työskentelemällä ahkerasti pelloilla.

Osa 2 - Girolamon tarina

Girolamo oli aina näppärä kaikenlaisten hiluvitkuttimien kanssa. Jo muutaman vuoden ikäisenä hän rakenteli pieniä vesirattaita ja osasi käyttää niiden voimaa hyväkseen muutamaa vuotta myöhemmin (kyseessä oli tuuletin, jota hän tunsi tarvitsevansa kuumina päivinä, joka sai osakseen suosiota myös monilta muilta).

Girolamo sattui kuitenkin olemaan erään vaikutusvaltaisen papin 'veljenpoika' ja hänelle oli järjestetty paikka luostarikoulusta. Luostarissa hän sai 'setänsä' ansiosta hyvää kohtelua ja koulutusta. Munkkien joukossa oli eräs todella taitava insinööri, joka opetti Girolamoa ja muitakin erittäin mielellään. Hän ja pojat käyttivät paljon aikaa erilaisten laitteiden rakentamiseen, aina yksinkertaisista tynnyreistä monimutkaisiin piirityskoneisiin.

Girolamo piti opetuksesta ja rakentelusta. Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä, että ei ollut paras. Hän ei ollut kateellinen opettajalle, vaan eräälle toiselle oppilaalle, joka onnistui aina häntä paremmin kaikessa.

Hän oppi vihaamaan toista poikaa ja meni jopa niin pitkälle, että yritti saada 'setänsä' poistamaan pojan koulusta (mikä ei onnistunut, koska toisella pojalla oli vielä mahtavampi 'setä').

Osa 3 - Conrad ja Girolamo tapaavat

Sattui niin, että opiskelijat olivat joella kehittelemässä vesirattaita (jotka Girolamo hallitsi paremmin kuin kukaan muu, jopa opettaja, ja oli siitä hyvin ylpeä ja muisti päivän vielä vuosia myöhemminkin), kun Conrad sattui paikalle. Häntäkin kiinnosti mitä oli tapahtumassa, mutta hän ei ymmärtänyt mitään siitä mitä opettaja puhui (koska ei osannut opetuskieltä kunnolla, hän oli vasta saanut perusopetusta siinä).

Conrad halusi kuitenkin palavasti tietää asiasta enemmän, joten hän päätti vierailla oppilaiden luona yöllä (köyhää noviisia ei päästetty normaalisti sekaantumaan rikkaiden opiskelijoiden elämään). Oppilaiden asuntolassa hän törmäsi käytävällä toiseen hiiviskelijään, Girolamoon.

Girolamolla oli projekti meneillään. Hän aikoi varmistaa, että olisi paras aina ja iänkaikkisesti. Niinpä hän oli varastanut kirjastosta kirjoja, joiden olemassaolostakaan hän ei olisi saanut tietää. Hän oli suunnitellut käyttävänsä löytämiään tietoja demonin kutsumiseen, mutta tarvitsi apua ja Conrad oli siihen sopiva.

"Kuulehan, onko jotain mitä haluat todella, mutta et saa?", kysyi Girolamo.

Conrad nyökkäsi hermostuneesti.

"Ei hätää, minä voin varmistaa, että tulet saamaan sen, kunhan vain autat minua näiden kanssa", Hän näytti eräästä kirjasta kuvion ja jatkoi, "Maalaamme nämä vain lattiaan ja kaikki mitä olet koskaan halunnut on sinun."

Conradin mielikuvitus lähti laukkaamaan. Hän oli jo siinä iässä, että naiset kiinnostivat (jopa ne vanhat kerjäläiset, jotka kävivät luostarin ovella, jotka olivat ainoat naiset, joita hän koskaan näki), mutta päällimmäisenä hänen mielessään olivat lukuisat ihmeelliset tarinat, joita hän oli kuullut nuoruudessaan erilaisista seppien taidoista. Häntä ei ollut vaikea taivutella mukaan.

Aamunkoitto oli jo lähellä, kun he saivat maalattua viimeiset merkit. He olivat valinneet paikan niin, että voisivat peittää ne helposti matolla päiväksi ja poistaa ne seuraavana yönä. He olivat malttamattomia ja olivat päättäneet kutsua demonin nyt heti.

Girolamo, joka osasi lukea paremmin hoiti itse loitsun. Se oli yksinkertainen ja tuntui toimivan nopeasti kokemattomankin käyttäjän lukemana. Pian huone täyttyi omituisesta monivärisestä, tummanpuhuvasta savusta, joka sai pojat yskimään.

Demoni oli juuri sellainen kuin pojat olivat kuvitelleetkin - tummanpunainen, siivekäs, sarvipäinen ja vuohenjalkainen mies, paitsi, että se oli vain muutaman tuuman mittainen.

Pojat katselivat sitä kummastuneena.

"Pomolla oli kiireitä, joten teidän kutsunne jäi meikäläisen harteille." Se katseli poikien suojataikaa, joka oli sen verran alkeellinen ja väärin tehty, että mikä tahansa juuri kuollut haamu olisi voinut ohittaa sen ilman suurempia hankaluuksia. "Äkkiä nyt, minulla on sieluja piinattavana."

Sinä yönä Conrad ja Girolamo tekivät sopimuksensa, vaikka eivät päässeetkään puhumaan 'Pomon' kanssa. Kumpikaan ei katunut.

Joitain viikkoja myöhemmin he tapasivat Rodrigon, joka otti heidät ryhmäänsä.

Hieman yllättäen, pojista tuli hyvät ystävät, mikä oli lähes ennenkuulumatonta heidän piireissään.