7. Välinäytös - Rainerin tarina

Rainer halusi aina auttaa ihmisiä. Hän oli kuunnellut nuoruudessaan monia väittelyjä ihmisarvosta, eikä enää halunnut uskoa, että jumala olisi tarkoittanut niin, että hänellä ja muilla siniverisillä olisi aina asiat hyvin ja talonpojilla huonosti.

Hän jakoi isänsä omaisuutta sen verran kuin pystyi (eli ei paljoa, isä ei katsonut sellaista hyvällä). Rainer ymmärsi myös, että kirkko oli rikas ja (hieman lapsellisesti - lapsi kun oikeastaan vielä oli) uskoi voivansa käyttää sen rikkautta köyhien hyväksi, joten hän hankkiutui yliopistoon opiskelemaan papiksi (mikä sai hänen isänsä huokaamaan helpotuksesta, koska sai siten luvan antaa aatelisarvonsa ja maansa toiseksi vanhimmalle pojalleen, jolla ei ollut hulluja ajatuksia tasa-arvosta).

Rainer oli ahkera opiskelija ja hän valmistui papiksi jo neljätoista vuotiaana. Eräs läheinen kylä sattuikin juuri niihin aikoihin tarvitsemaan kaitsijaa, joten Rainer pääsi nopeasti toteuttamaan haaveitaan.

Kylä vain ei vastaanottanut Raineria kovin hyvin. Hänellä ei nuoren ikänsä takia ollut samanlaista vaikutusvaltaa kuin edellisellä papilla, joka oli pitänyt kylän synneistä puhtaana viimeiset kaksikymmentä vuotta ennen kuolemaansa.

Rainerin suunnitelmat maailmanparantamiseksi näyttivät murskaantuvan. Hän oli pitkään masentunut ja jumalanpalveluksetkin olivat melko vaisuja (vaikka kaikki kyläläiset tietysti saapuivat paikalle - olivathan ne pakollisia). Kylä osoittautui ihanteelliseksi alueeksi harhaoppisille saarnaajille, jotka näyttivät saavan nopeasti jalansijaa Rainerin alueella.

Tämä suututti Rainerin niin, että eräänä pyhänä saarna ei enää ollutkaan vain muutamia otteita pyhistä teksteistä ja kommentteja niihin, vaan se oli suorastaan tulinen. Puhe teki vaikutuksen paikallisiin, jotka ottivat siitä lähtien hattunsa kohteliaasti päästä aina Rainerin kohdatessaan.

Seuraavana pyhänä kerettiläiset poltettiin Rainerin käskystä roviolla ennen jumalanpalvelusta.

Rainer nautti suuresti uudesta arvostuksestaan. Hänellä oli nyt paljon arvovaltaa, eikä hän epäillyt käyttää sitä hyväkseen. Hänen motiivinsa vain eivät olleet enää niin hyvät kuin papin uralle lähtiessä.

Hän valitsi saarnansa aina omien tarkoitusperiensä mukaan, hän keräsi liikaa kymmenyksiä ja otti vapauksia kylän neitojen suhteen. Mikään ei ollut hänelle liian syntistä.

Tilanne antoi uuden mahdollisuuden harhaopeille. Tällä kertaa saarnaajat vain olivat varovaisempia ja ovelampia. Hiljalleen koko kylä oli valmis nousemaan kapinaan Raineria vastaan.

Eräänä pyhänä rovio olikin jo valmiina kirkolla ennen jumalanpalvelusta. Tällä kertaa se oli tarkoitettu Rainerille. Rainer vain nauroi ja uhkasi julistaa koko kylän kirkonkiroukseen, jos hänelle tehtäisiin jotain. Uhkailu ei kuitenkaan auttanut, vaan kyläläiset olivat päättäneet päättää hänen päivänsä.

Rainer oli kuitenkin niin ylpeä, että ei ollut valmis luovuttamaan. Hän kirosi kaikki kuuntelijat alimpaan helvettiin ja huusi sieltä apua. Moni kuoli jo säikähdykseen, kun Rainerin avunpyyntöön vastattiin.

Rainer teki sopimuksen siinä paikassa ja onnistui saamaan hyvän sellaisen, kun pystyi tarjoamaan uhriksi kokonaisen kylän ihmisiä.

Vielä samalla viikolla Rodrigo lähestyi häntä tarjouksen kanssa ja Rainer liittyi hänen ryhmäänsä.